Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta säkenöivässä voimassa

Niin ehkä monet, ainakin joskus. En kiistä, etteikö Ismo olisi paljolti oikeassa, mitä tulee tiettyihin tilanteisiin (olettaen, ettei hän kirjoittanut ironiaa kuten monasti on tehnyt). Usein silti tällainen pohjoisen pientareen kasvatti - maailman, ei Suomen kartalta katsottuna pohjoisen - haluaa vain hiljaisuutta ympärilleen; tilan, jossa on niin yksin kuin vain voi maailmassa yksin olla. Tai edes tunteen siitä, että ei ole häiriötekijöitä.

Tällä hetkellä minulla sellainen tilanne on. Jäin töihin istumaan hieman pitemmäksi aikaa, unelmoimaan Kurjenrahkasta, saaristosta ja erämaasta. Ehdotin eilen muutoin varsin eläväiselle ja erittäin myönteisesti luonnossa liikkumiseen suhtautuvalle elämäni valolle, että jos kerran ollaan molemmat Kemijärvellä tai siitä noin 350 km säteellä, voitaisiin uuden vuoden saapumista juhlistaa luonnossa. Hän huomautti, että tuohon aikaan on lämpötila todennäköisesti -30°C tai alempi. "Lähden kyllä kanssasi telttailemaan Kuusistoon iltaa vasten, mutta tämä on jo liikaa". Jouduin myöntymään, että voisi tulla viileä.

Mutta tosiaankin, rauhaa. Niin hauskaa kuin suurkaupunkien vilinässä onkin kulkea (enkä tarkoita nyt Helsinkiä) ja jopa asua, olen pohjimmiltaan erakko. Kuten kai suurin osa näistä raukkojen rajojen kulkijoista, joita suomalaisiksi kutsutaan. Siitä en ole tarpeeksi pätevä lausumaan mitään, muuttaako tänne asettuminen myös muualta tulleita erakoiksi. En ole ainakaan kuullut, että italialaisille tai edes britannialaisille markkinoitaisiin heidän omia lomakohteitaan "retriitteinä" tai "mahdollisuuksina vetäytyä luonnon rauhaan". Ehkä siksi täällä käy niin vähän turisteja verrattuna vaikka Norjaan. Markkinointitapa on ollut liian suomalainen.